Lisää kuulumisia

Nyt on luvassa postaus ilman kuvia, koska uusi tietokone ja kaikki mahdolliset vanhat ja uudet kuvitukseen sopivat kuvat ovat vanhan kovalevyn uumenissa! Jotenkin tässä on ajatukset alkaneet lämpiämään blogin henkiin herättelylle. Oon jopa pitkästä aikaa kosmetiikkaa ostaessa miettinyt, että "tästähän sais varmaan kivan postauksen kirjoitettua". Samoin on tullut meikki-inspiksiä, joita voisi vaikka jaksaa kuvatakin. En tiedä, kuinka pitkään tämä innostus jatkuu, kun vuodenaika on just kääntymässä syksyyn ja talveen, eikä luonnonvaloa ole kuvaamiseen pian nimeksikään. Aktiivisempi mä oon ollut tosiaan tuolla Instagramin puolella ja olen innostunut sinne kuvaamaan muutamia meikkivideoita. Jos sellaiset kiinnostaa, etkä vielä seuraa mua Instassa, pistä seurantaan @annijaamuah.

Syy, miksi tämä bloggaaminen on alkanut ajatuksena taas innostaa on se, että kaipaisin ehkä jotain vaihtelua kampaajan ja meikkaajan liiketyöhön. Jotain sellaista yksinäisempää puurtamista. Älkää käsittäkö väärin, mä kyllä pidän paljon työstäni ihmisten parissa. Mutta mulla on myös vahvana introvertimpi puoli ja tosiaan välillä kaipaan sellaista, että voisin työskennellä ihan yksin ja tavallaan touhuta ihan omia juttuja omissa oloissani. Toisin sanoen mietin, josko tästä sittenkin voisi tulla enemmän osa mun työtä, ei pelkkä harrastus. Ehkä silloin uskaltaisin lohkaista osan liiketyön ajasta blogin/somen tekemiseen, eikä siitä tulisi huonoa omaa tuntoa. Se voisi motivoida myös tuottamaan teille kiinnostavampaa sisältöä, kun lähtökohtana ei olisikaan enää pelkästään "omaksi ilokseni", vaan entistä enemmän juurikin teille.

Haluan edelleen avata syitä siihen, miksi blogi ja myös Insta on ollut aiempaa hiljaisempi: olen ollut hukassa. En ole oikein tiennyt, mikä on se mun tie. Aloittaessani bloggaamisen, blogeja ja kilpailua oli paljon vähemmän kuin nyt. Niin sanottu sosiaalisen median "kauneusyhteistö" oli pienempi ja yhtenäisempi. Vaikka mä olen kilpailuhenkinen, ei tällaisissa asioissa kilpaileminen sovi mulle kauhean hyvin. Toiselle pieni kilpailu toimii kannustimena, potkii perseelle ja saa työskentelemään entistä kovemmin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Mun päässä taas alkaa huudella pieni piru, joka kertoo, että musta ei ole siihen, mä en ole kiinnostava, en lainkaan niin hyvä kuin muut, miksi kukaan musta tai mun tuottamasta sisällöstä olisi kiinnostunut. Ja jostain syystä nuo ajatukset on hirveän vaikea vaientaa. Siksi on ollut helpompi vain vaientaa itsensä niiden ajatusten sijaan. Varsinkin, kun on ollut hukassa sen kanssa, mikä on just sellaista sisältöä, jota te haluatte lukea ja mikä on mulle omanlaista tuottaa.

Kaikki nämä kuukaudet ja asioiden pyörittely on selvästi vienyt jotain eteenkin päin. Alkaa tuntua, että mä alan taas tietää, mikä on mun tyyli, jolle voi pysyä uskollisena. Mun ei tarvitse olla mikään inci-mestari, joka tietää jokaisen kosmetiikan raaka-aineen toiminnan ja tarkoituksen tuotteissa. Mun ei tarvitse olla face paint tai sfx-mestari, joka askartelee proteeseja ja maalaa itsestään mitä mielikuvituksellisempia otuksia. Mä voin ihan hyvin olla Anni, joka kertoo kosmetiikasta omiin kokemuksiin ja kosmetiikan tuntumaan perustuen. Mä voin olla myös Anni, joka tekee kauneusmeikkejä, inspiroi yksinkertaisilla asioilla. Tää kaikki on meinannut hukkua sen alle, että oon liikaa miettinyt, mitä muut ajattelee. Todellakin pitää miettiä, mitä muut ajattelee ja mitä muut haluaa, jos haluan oikeasti olla hyödyksi ja inspiraatioksi monelle. Mutta tärkeää on myös pysyä uskollisena itselleen ja löytää se "oma juttu", niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

Uuden tietokoneen kanssa saattaa olla vähän käynnistymisvaikeuksia, kun mulla ei ole vielä kuvankäsittelyyn mitään ohjelmaa ja kaikki on hakusassa. Mutta jospa mä yrittäisin saada homman kasaan. :-)

Muuttopuuhia ja muita kuulumisia

No morjens pitkästä aikaa! Maaliskuu on ollut hiljainen kuukausi blogin osalta, mutta muuten elämässä on kyllä tapahunut. Työpaikallani sattui isompi vesivahinko helmikuun alussa ja tämän vuoksi tuli liikkeemme muutto ajankohtaiseksi hyvinkin nopealla aikataululla. Onneksemme uusi tila löytyi todella nopeasti ja maaliskuu menikin remppa- ja muuttohommissa. Olen nyt toista päivää töissä uudella liikkeellä ja se on niiiiin ihana! <3 Vaikka muutto tapahtui hiukan kiireellä, on nyt todella kiitollinen olo siitä, että löysimme näin kivan uuden liiketilan ja remontin jälkeen täällä näyttää niin Loihtimolta. AH. Jyväskylässä pyörivät saa tulla kurkkaamaan, osoite on Asemakatu 11. ;-)

Mulla ois taas kauheasti kaikkea, mistä kirjoitella. Nyt ehkä olisi taas siihen aikaa ja energiaakin!

Mitäs teille kuuluu?

Kiva-kamala, lemppari-inhokki-haaste

Tänä tiistaina ei olekaan luvassa Päivän Meikkiä, vaan get to know me-henkeen tämmöinen haaste. Nää muistuttaa mua jostain irc-galleria-ajoilta, kun sinne "päiväkirjaan" piti rustata vastaavanlaisia. Näitä on muilta ihan hauska lukea ja hauska näihin on myös vastata. Tämän nappasin Tainan Charming Nails-blogista. Kuvituksena ihanat kuvat, jotka mun luottokuvaaja Emmi (by Emmi) nappasi minusta viime toukokuussa.

Kamalin ruoka
Maksaruoat. Veriruoat. En niin kauheasti välitä myöskään monesta jouluruoasta, kuten porkkana- ja lanttulaatikko tai joululimppu. Ja koulusta on jäänyt muistiin joku ihan kamala kalamureke.

Herkkuruoka
Sushi ihan ehdoton ykkönen, nam. Erittäin hyvä vaihtoehto on myös Kotipizzan Vegelankku lisäjuustolla. :-D

Kahviherkku, jolle sanon ei
Mä kyllä nirsoilen makeiden kanssa jonkun verran... Ei ehkä pysty sanoa mitään yksittäisiä juttuja, mutta olen hyvin valikoiva. Täytekakusta harvoin tykkään.

Kahviherkku, jolle sanon kyllä
Vaikka olen valikoiva, olen myös herkkupylly, eli jos itse saa valita kaupasta, niin vaikka mikä maistuu! Ballerina mousse-keksit on ihan parhaita esim. Tykkään myös äidin tekemästä rahkapiirakasta ja yleensäkin äidin tekemistä jutuista.

Telkkariohjelma, jota en katso
En jaksa noita kaikenmaailman autonkorjausohjelmia, kuten Gas Monkey tms. Myöskään Emmerdale ja monet muut draamat ei jaksa kiinnostaa.

Telkkariohjelma, jota katson
Jos vain satun olemaan tv:n ääressä, katson vähintään kerran päivässä maikkarilta uutiset (useimmiten klo 19 tai 22). Salatut Elämät on yks harvoja ohjelmia, mitä ehdin seurata lähes jokaisen jakson, salkkarit 4 lyfe! :-D Rakastan myös kaikkia muutos-ohjelmia, tyyliin Vuosia nuoremmaksi ja Kauneuden hinta. Tykkään myös äiti-ohjelmista eli Toisenlaiset äidit jne. Näitä katson, jos ehdin. Keväällä must katsoa on taas Tempparit! Ja ikisuosikkini on MTV:n Teen Mom.

Inhokkisää
Räntäsade ja loskaa maassa, yök. Tulis kunnon talvi tai ei ollenkaan. :-(

Lempisää
+25 astetta ja aurinko pilvettömällä taivaalla, kevyt tuulenvire. Kesä. <3

Kamalin musiikki
Superkokeellista artsymusaa en jaksa, oli genre mikä hyvänsä. Myöskään mikään megaörinä ei innosta.

Paras musiikki
Olen melko kaikkiruokainen! Tai ainakin tykkään hirveen paljon kaikesta. Viimeaikoina olen enemmän innostunut räp-hiphop-r'n'b-elektro-dancehall-henkisestä jutusta. Tosi paljon on lähiaikoina tullut kuunneltua esim. JVG (joka oli inhokki joku vuosi sit) ja Pete Parkkosta, Rihannaa, Robinia, Sannia, Astrid S:ää, Evelinaa, ZHU'ta, Antti Tuiskua... Jos yks lempibiisi pitäs NYT mainita, se on ehdottomasti Post Malonen rockstar. Tai JVG Matti & Teppo. :-D

Kamalin aika vuorokaudesta
Aamuihin on viha-rakkaussuhde. Vapaapäivinä aamut on jees, mut työpäivinä ei niinkään. Aina on kiire.

Ja se paras aika
Olen iltaihminen, joten ilta. Mut oikeestaan myös se aamu, jos on vapaapäivä. Aamupäivä. Hyvin selkeä vastaus tähän ja edelliseen!

Tästä menetän hermot
Krhm, aika monesta asiasta ja liian helposti. Bussissa ärsyttää, kun ei voida istua penkille, vaikka ois tilaa, koska pelottaa istua jonkun viereen. Hitaus ärsyttää, esim. kassajonossa (siis hitaat asiakkaat ja ne jotka on unohtanu punnita hedelmiä). Kun lapselle pitää sanoa tai kieltää jostain asiasta sen satatuhatta kertaa. Jos tulee aamulla kiire. Kun unohtelen asioita. Voisin keksiä lisää, mutta josko nämä riittää.

Tästä rauhoitun
Reipas kävelylenkki korvalaput korvilla. Tankotanssi ja ylipäänsä liikunta. Jos saa meikata ajan kanssa.

Mun huonoin mieliala
No hermostunut ja ahdistunut. Sellainen on usein marraskuussa, tänä vuonna onneksi jotenkin vähemmän.

Paras mieliala
Jos onnistuu työssään tosi hyvin. Tai kun näkee lapsen nauttivan jostain ja olevan iloinen, kuten männä sunnuntaina hänen 3-vuotisjuhlissaan. <3

Kodin turhake
HMM. Eihän meillä kai mitään turhaa ole tietenkään, heh. EIKU! Semmonen mansikoiden viipalointiin tarkotettu vehje. :-D Hahhah.

Paras tavara
Mun glitterkengät. Tai meikit. Sänky, rakastan nukkumista.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni
Ei ehkä ole sellaista? Mitä vaan varmaan puen, jos malli, kuosi jne istuu. Mut hameita tulee kyllä käytettyä todella vähän.

Vaatteet, joissa viihdyn
Farkut. Aina melkein farkut jalassa. Tykkään aika monenlaisista vaatteista, mut farkut on ja pysyy.

Haju, jota en kestä
Hapan maito, yök. Eikä sekään kauheen kivalle haise, jos lapsi on törkännyt pyykinpesukoneen luukun kiinni.

Paras tuoksu
Lapseni hiukset (siis about puhtaana :-D). Kahvi, vanilja. Syreeni.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä
Itsekeskeisyys.

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä
Avuliaisuus, positiivisuus.

Kuinka photoshoppaan kuviani

Moro! Aihe kuvien photoshoppaaminen on pyörinyt mielessäni melkein blogin alusta asti. Kukaan teistä ei ole toivonut tällaista postausta, mutta itse haluaisin avata kuvieni käsittelyä hieman. Tuotekuvien kohdalla luultavasti kukaan harvemmin miettii, miten niitä on käsitelty. Mutta aina, kun puhutaan ihmisten kuvista, sana Photoshop nousee keskusteluissa esiin. Jotenkin koen tämän aiheen tällä hetkellä taas ajankohtaiseksi, kun Saara Sarvas avautui HS:n haastattelussa bloginsa lopettamisesta, ulkonäköpaineista kauneusbloggaajana ja siitä, kuinka ei lopulta halunnut olla toteuttamassa niitä omalta osaltaan. Samaan aiheeseen tarttuivat myös mm. Miten niin liikaa?-Elisa sekä Karkkipäivän Sanni (linkit vievät suoraan postauksiin).  Mä en tällä kertaa halua liikaa paneutua alkuperäiseen aiheeseen ulkonäköpaineista, mutta kyllähän tuo kuvankäsittelyyn liittyy melko tiukasti. Olen miettinyt omien kuvieni käsittelyä, miksi teen sitä, mitä sillä haen, mitä haluan kuvillani näyttää. Pääasiassa käsittelen kaikki kuvani samalla mentaliteetilla, mutta toki meikkivoidearvostelun ilman - kanssa-kuvan konteksti on erilainen kuin Päivän Meikki-postauksen kuvilla. Tuotearvosteluissa pyrin tuomaan kuvat mahdollisimman raakana, jotta tuotteen tekemä vaikutus iholla, ripsillä tms. näkyisi mahdollisimman rehellisesti. Näissä tuotearvostelukuvissa en siis pyyhi pois finnejä tai vaikka luo keinotekoisesti lisää valoa nenänvarteen, vaan lähinnä pyrin siihen, että kuva näyttää sen, mitä silmäni luonnossakin näkee. Saatan näiden kohdalla siis lisätä kirkkautta ja hiukan kontrastia, rajata kuvaa, mutta muuten pidän käsittelyn minimissä.

Kun tullaan Päivän Meikki-kuviin, käsittelyni on hiukan erilaista kuin edellä mainituissa kuvissa. Päivän Meikeissä tarkoitukseni on esitellä erilaisia meikkityylejä ja niiden kautta antaa teille inspiraatiota. Pääasiassa haluan näidenkin kuvien käsittelyn pitää minimissään parista eri syystä. Ensinnäkin vähäinen käsittelymäärä nopeuttaa työskentelyäni. En halua hioa jokaista kuvaa täydellisyyteen asti, koska jo tämän hetkisellä käsittelyllä yhden postauksen kuvien rajaaminen ja fiksaaminen ottaa tunnin verran aikaa. Ei ole paljon, mutta enempi aika on pois lookin tekemisestä sekä postauksen kirjoittamisesta. Toinen syy vähäiseen photarointiin ovat juuri ne ulkonäköpaineet. En halua omalta osaltani liikaa vaikuttaa siihen, että joku toinen kokee ulkonäköpaineita. Vaikka nykypäivänä jokainen ymmärtää, että lehtien ja netin kuvista suurin osa käsitellään, ei se vähennä niitä huonoja tuntemuksia, mitä tällaisten kuvien katselu saattaa herättää. Kyllä, poistan Päivän Meikki-kuvista finnit ja muut näkyvät näppylät sekä esim. ripsivärituhrut tai fall outit silmänalusilta. Kyllä, saatan lisätä valoa nenänvarteen ja poskipäille. Ja kyllä lisään kuviin kirkkautta ja kontrastia. Mutta haluan, että iho näyttää iholta. En oikaise huulteni rajoja viivansuoraksi. Enkä halua hävittää kuvista kaikkea inhimillisyyttä ja persoonaa. (Onko kolmas syy sitten se, että tämän kummemmin en kuviani edes osaa käsitellä... :-D )

Päivän Meikki-postauksiin kuvia kuvatessani ja käsitellessäni haluan, että look viestii kokonaisuudessaan jotain, että käsittely tukee tarvittaessa meikin tyyliä. En ole ammattivalokuvaaja, käytän ikkunasta tulvivaa (tai talvisin ei...) valoa eikä mulla ole edes jalustaa kameralle. Jo nämä asiat tekevät kuviin ominaisuuksia, jotka saattavat vaatia "korjaamista". Kuva saattaa olla mun makuun liian hämärä, joten totta kai haluan kirkastaa sitä. Tämä taas vaatii usein myös kontrastin kevyttä lisäämistä. Jos meikki on pääosassa, en halua, että jokin yksittäinen näkyvä finni vetää huomion puoleensa. Haluan, että lukijat katsovat meikkiä, ei sitä nenän vieressä tai leuassa olevaa näppylää. Toki omaan silmään nämä varmasti pomppaavat huomattavasti enemmän kuin jonkun toisen silmään. Ehkä siis käsittelen kuviani näyttämään siltä, miten haluan muiden näkevän ne..?

Kuulostaako tämä selittelyltä? :-D Oikeutanko nyt jotenkin kuvieni käsittelyn ja haen synninpäästöä? En toki kuvittele, että kukaan haluaisi edes tuomita minua kuvieni käsittelystä. Tiedostan kuitenkin ongelman, mikä siihen liittyy. Kuvien rakentaminen on silti paljon muutakin kuin Photoshop. Kuvakulma, ilme, asento, meikki ja valaistus luovat ison osan kuvan ilmeestä. Tämän jälkeen haluan kuvankäsittelyn olevan vain viimeinen silaus kuvan tekemisessä. Varsinkin kasvokuvissa tietynlainen rehellisyys on minulle tärkeää. Varsinkin Instagramissa tulee nykyään vastaan todella räikeästi käsiteltyjä meikkikuvia. Monessa kuvassa iho on siloteltu lähes vahamaisen sileän näköiseksi, huulten rajat on siistitty täydelliseksi, ihokarvat loistavat poissaolollaan. Tällainen ylikäsittely ällöttää minua. Jokainen toki tekee tavallaan, mutta itse olen mieluummin tuomassa esiin luonnollisempaa kuvankäsittelyä kuin supersliipattua ja täydellisyyttä.

Otan usein lähikuvia silmämeikeistäni. Näiden käsittelyssä olen hiukan tarkempi kuin kasvokuvien käsittelyssä. Ylläolevassa kuvaparissa näkyy melko tyypilliset tapani käsitellä silmämeikit. Olen poistanut yläluomen ripsivärituhrut ja muutaman hajakarvan kulmakarvoista, kirkastanut silmämunien valkoisuutta, tummentanut hiukan rajauksia sekä kirkastanut kuvaa, lisännyt kontrastia ja tämän jälkeen hillinnyt kuvan lämpöisyyttä. Tässäkin kuitenkin silmänalusen juonteet ovat näkyvissä ja ihon luonnollinen tekstuuri on näkyvissä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Jos olette nähneet Instan voimakkaasti valaistuja ja käsiteltyjä meikkikuvia, ehkä ymmärrätte.

Yleisesti ottaen en pidä kuvankäsittelyä minään kirosanana. Pidän sitä hiukan samanlaisena asiana kuin meikkaamista; tuodaan kuvasta haluttuja asioita enemmän esiin ja häivytetään toisia, luodaan kuvaan tietynlaista tunnelmaa. En kuitenkaan kannata vartalonmuotojen muokkaamista, piirteiden muuttamista tai muutakaan voimakasta kuvankäsittelyä, erityisesti silloin, kun kuvassa ihminen esiintyy itsenään. Fantasia- tms. kuvat ovat asia erikseen. Tarkoitan tässä ensisijaisesti kuvia esimerkiksi julkkiksista, joiden vyötäröä kavennetaan, povea suurennetaan ja nenää sironnetaan. Tämänkaltainen kuvankäsittely hävittää ihmisen ja tuo tilalle jotain muovista. Avoimuus ja rehellisyys lisäävät ymmärrystä ja toivon mukaan vähentävät paineita, joita ulkonäköön liittyvät asiat meille tuovat.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Käsittelettekö omia kuvianne Photoshopilla tai filttereillä?

Olen huono (tai ainakin huonompi kuin muut)

Tiiättekö sen tunteen, kun ajatukset, kuten "en osaa, en pysty, olen huono tai ainakin huonompi kuin muut", estävät sua tekemästä (kivoja) asioita ja haastamasta itseäsi, pahimmillaan kehittymästä asiassa josta yleensä pidät? Kaikilla meistä on varmasti joissain asioissa ja eri vaiheissa elämää erilaisiin asioihin liittyviä epävarmuuksia, jotka usein ilmenevät juuri itsensä vähättelyllä tai sillä, että juurrutaan elämään arkea hyvin turvallisella mukavuusalueella. En nyt sano, että jatkuvasti ja päivittäin tarvitsisi työntää itsensä sinne nykyään niin trendaavan mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta tekemällä asioita, joista ei ole 100% varma voi kehittyä sekä saada huikeita onnistumisen tunteita. Ja vaikkei onnistuisikaan, mitä siitä. "Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä, siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä" (PMMP - Tytöt). Näitä sanoja mä käytin muutamia vuosia sitten, kun rohkaisin ystävääni hänen esiintymisjännityksessään. Mihin mä itse olen sitten kadottanut nuo sanat tässä välillä?

Tässä puhun ensisijaisesti epävarmuuksistani liittyen meikkaamiseen ja ennen kaikkea itseeni meikkaajana, sekä ammattilaisena että harrastajana. Paskoja fiiliksiä on ollut aina ja ikuisesti, ei koko ajan, mutta aina välillä. Nyt nää vähättelyt on vaan meinanneet jäädä päälle ja koko talven ajan ne on vaikuttaneet todella paljon motivaatioon kokeilla erikoisempia meikkejä, bloggaamiseen ja ylipäänsä meikkikuvien julkaisuun somessa. Varmasti some ja siellä toinen toistaan kokeilevammat sekä lahjakkaammat harrastelija- ja ammattimeikkaajat vaikuttavat omiin fiiliksiin. Jonkun tutkimuksen mukaan (pahoittelen lähdeviitteettömyyttä :-P) sosiaalisen median käyttö aiheuttaa pahimmillaan masennusta. Voin todella uskoa tämän. "Voi kuinka hieno meikki, en varmasti itse osaa tehdä tuollaista.. Onpa tämä uniikki, mä en kyllä koskaan keksi mitään omaperäistä" ja muut vastaavat ajatusketjut toistuvat Insta-feedissä usean ja usean kuvan kohdalla. Sairasta, tiedän. Mutta valitettavan yleistä. Ja jos minä, lähemmäs kolmekymppinen aikuinen nainen koen tällaista alemmuuden tunnetta somea selatessani, miltä tuntuu niistä nuorista, jotka vasta etsivät itseään? Tästä aiheesta ei vain voi puhua liikaa, koska some on tullut elämäämme jäädäkseen. Mä todella rakastan esim. Instagramia ja se tuottaa mulle myös iloa, sitä ei voi jättää huomiotta. Se on mulle loputon inspiraation lähde ja tapa jakaa omia tekeleitäni muiden nähtäväksi. Itsensä maanrakoon haukkuminen on kuitenkin aika ikävä lieveilmiö.

Mistä nämä ajatukset sitten lähti liikkeelle? Näitä juttuja olen kelaillut muutenkin, mutta erityisesti viime viikolla, kun pohdin osallistuako Nyx Nordic Face Awards-kisaan, jonka viimeinen osallistumispäivä on tänään maanantaina. Osallistuminen meinas jäädä multa kokonaan, koska "en ole tarpeeksi kekseliäs ja luova, saati lahjakas tai osaa tehdä edes videoita". Voi kettu! Ihan totaalisen hölmöä edes ajatella noin. Ja varsinkin kun moni muukin osallistuu ensimmäistä kertaa ja/tai kuvaa videon ensimmäistä kertaa. Koska olen yrittänyt kääntää nämä itseäni mollaavat ajatukset pois, ajattelin, että nyt mun on todellakin osallistuttava, kun olen kehdannut edes ajatella itsestäni noin! Ja voi luoja, että teki hyvää! Osallistuin aika lyhyellä varoajalla, kuvasin ja editoin videon lauantaina, joten myöskään lookin suunnitteluun ei ollut oikeastaan ollenkaan aikaa. Onneksi kuitenkin löysin inspiraation Black Swan-elokuvan maskeerauksen muotokielestä ja riikinkukon sulkien värimaailmasta. Näistä syntyi mun Nordic Face Awards-meikki. Kuvauksen aikana kamerasta loppui akku kaksi kertaa ja editointi ei ollut helpommasta päästä, kun 36 minuuttia piti lyhentää 60 sekuntiin. :-D Olen kuitenkin (ihan) tyytyväinen videooni ja meikki oli mun näköinen! Ja siis ylipäänsä, että sain edes videon tehtyä, puuh. Jatkosta en elättele toiveita, mutta tulipahan ylitettyä itsensä.

Tästä rohkaistuneena yritän jatkossa tehdä enemmän haluamiani asioita, enkä jättää niitä tekemättä vain, koska mietin kuinka huono muka olen. Rohkaisen teitä kaikkia samaan! <3 Tämä kun on juuri sellainen asia, johon omalla ajattelulla voi valtavasti vaikuttaa. 

Instagramista löydät mut nimimerkillä @annijaamuah, Facebookissa Anni Jää

Bloggarin blokki

Täytyy sanoa, että olen pyöritellyt tällaisen postauksen kirjoittamista jo jonkun aikaa. On vain ollut vaikeuksia saada ajatuksiaan kasaan ja löytää hetki istua koneelle. Väljä postaustahti on varmasti kielinyt jotain bloggarin elämästä. Tällä hetkellä elämässä myllertää kriisiä jos minkälaista, minkä lisäksi (tai siitä johtuen) viimeinen muutama kuukausi on mennyt uupumuksen reunalla keikkuen. Olen koettanut vähentää kaikenlaista vähemmän pakollista minimiin, blogin ollessa tällä listalla aika korkealla. Toisaalta bloggaaminen on ollut myös mulle huikea harrastus, josta on saanut myös iloa. Tällä hetkellä olen kuitenkin päätynyt pisteeseen, jossa olen alkanut vaatia itseltäni bloggaajana aika paljon. Ihan minkälainen vain postaus ei enää kelpaa, kuvien on oltava kauniita, sisällön rikasta. Tämä on ollut yksi syy, jonka vuoksi olen kokenut, ettei blogin kirjoittamiseen ole ollut aikaa ja jaksamista. Siihen todella täytyy panostaa, jos haluaa tuottaa itseä (sekä muita) ilahduttavaa sisältöä. Tämä tietysti luo noidankehän; ei jaksa, ei ole aikaa, ei tule sisältöä, ei iloa, ei mitään.

Kurkkasin tänään ensimmäisiä postauksiani kahden vuoden takaa, ihan vain tarkistaakseni joko blogin kaksivuotissyntymäpäivä meni ohi. No, ei se mennyt, se on tulossa lauantaina. Havahduin vanhoja postauksia selatessani juurikin tähän mainitsemaani ongelmaan, että vaadin itseltäni paljon. Aiemmin postailin paljon yksinkertaisia postauksia kummemmin miettimättä, ovatko ne täydellisiä. Aiemmat postaukset eivät olleet kummoisia, täydellisiä, mutta niistä välittyi ilo ja into värikosmetiikkaa kohtaan. En tiedä, onko se into välittynyt niin kauheasti viimeisimmissä postauksissani. Into meikkausta ja meikkejä kohtaan ei ole kadonnut minnekään. Se on läsnä päivittäin. Sen innon välittäminen blogin kautta on kuitenkin hukassa. En tiedä, mistä sitä etsiä. Vanhoja postauksia katsellessani havahduin myös oman kädenjäljen kehitykseen. Se ilahdutti suuresti. Jotenkin on ollut olo, että tässä junnaa vain paikoillaan taitojensa kanssa. Oli kiva nähdä, että se oli vain tunne.

Tavallaan en tiedä, miksi tällainen postaus piti kirjoittaa. Enhän ole kenellekään tilivelvollinen postauksistani tai yhtään mistään blogiin liittyvästä. Jotenkin vain tuntuu, että ajatuksia ja tunteita täytyi saada konkretisoida tekstiksi. Blogin lopettaminen ei ajatuksena tunnu hyvältä. Toisaalta en myöskään haluaisi asettaa mitään postaustavoitteita tai lupailla täällä käyvillä lukijoille yhtään mitään. Toivoisin, että kun sain nämä ajatukset kirjoitettua ja julkaistua, blokki katoaisi pikkuhiljaa.

Mun arkimeikkirutiini

Mun arkimeikkirutiini vaihtuu säännöllisesti, joten jos mä nyt kirjoitan yhtä, voi olla, tai siis melko todennäköisesti on niin, että puolen vuoden päästä rutiini on aivan erilainen. Tai, toki tietyt peruspilarit on ja pysyy; pohja, poskipuna, kulmat ja ripsari ei oo mun nassussa pois muodista ever. Tuotteet kuitenkin vaihtelee paljonkin, kun löytyy uusia suosikkeja ja maku pohjan paksuudesta tms. muuttuu. Tässä nyt ajattelin kertoa teille tämän hetken rutiinin ja siihen kuuluvat tuotteet! Postauksessa olevat linkit vie mun aikaisempiin postauksiin kyseisistä tuotteista. :-)

Nappasin kuvaan täytteeksi muutamat luomivärit, vaikka luomiväri ei välttämättä jokapäiväiseen meikkiini kuulukaan. Jossain vaiheessa mun meikkipohja meinasi lipsahtaa ehkä hiukan paksun puoleiseksi. Pääasiassa mun ího on hyvässä kunnossa, muutamia yksittäisiä epäpuhtauksia lukuunottamatta. Siksi olenkin niin onnellinen tuosta pr:nä saamastani Lumenen Invisible Illumination Sävyseerumista*. Se tasoittaa ihon sävyä kauniisti, mutta on todella ohut ja sulautuva meikkipohja! Levitän sen iholleni joko Beauty Blenderillä tai tuolla Lumenen omalla siveltimellä, fiiliksestä riippuen. Sävyseerumia löytyy vain yksi sävy, joka näillä näkymin saattaa olla iholleni liian tumma lopputalvea kohden. Katsotaan miten käy. Silmänalusille laitan erikseen Maybellinen FitMe peitevoiteen, jonka ostin testiin tänä vuonna. Hintaansa nähden olen ollut siihen tosi tyytyväinen! En vielä kuitenkaan oo päättänyt, ostanko uuden, vai otanko jonkun toisen vastaavan testiin. Jos mulla on joku yksittäinen näppy, peitän nekin tällä, vaikkei sävy ole näppyjen peittoon paras mahdollinen.

Sävyseerumin ja peitevoiteen jälkeen iholle pääsee ehkä maailman ihanin hehkutuote, Invisible Illumination Instant Illuminizer sävyssä Shimmering Dusk*! Tää on vaan ihana. Tummemmalle iholle varmasti liian valkoinen, mutta vaaleammalle iholle täykky. Hehkuu kauniin luonnollisesti myös puuterin alta. Arkisin tykkään muotoilla kasvoja lähinnä korostuksilla sekä poskipunalla. Kesäaikaan tein myös kevyet varjostukset aurinkopuuterilla. Levitän Shimmering Duskia poskipäille, kulmaluille ja kulmakarvojen yläpuolelle, huulen amorinkaarelle sekä nenän varteen. Joskus häivytän poskipäiltä silmien alle asti, jos haluaa kevyen valon myös silmänalusille. Tää on niin ihana, ihana, iii-haa-na! Tässä vaiheessa puuteroin kasvot kevyesti NYXin HD-puuterilla*. Huolellisemmin puuteroin nenänpielet sekä kulmakarvojen alapuolelta. Ripsivärit on alkaneet vuosi vuodelta enemmän tarttua ihoon, plääh. Tää HD-puuteri on kuitenkin aika hyvin estänyt värin tarttumista ihoon! Pohjameikin viimeistelen tämän hetkisellä suosikkiposkipunallani, Zuiin Melonilla*. Sävy on persikkainen ja kevyesti kultaisena hohtava. Laiskana päivänä jätän pohjameikin tähän, mutta usein haluan vielä ekstrahehkua NYXin Strobe of Genius-hehkupaletilla*. Tuo vaaleanvioletti hehkuväri on niin siisti! Se on myös näistä paletin sävyistä hienojakoisinta hehkua, joten sopii upeasti Lumenen tuotteen pariksi.

Pohjan jälkeen tulee kulmakarvat. Kulmien meikkaamisessa palaan aina tähän Lumenen Blueberry kulmakynään sävyssä Harmaanruskea. AINA. Pari vuotta sitten fanitin hulluna Anastasian Dip Brow'ta, mutta taas on palattu Lumeneen. Vaihtelen fiiliksellä kulmien meikkaustapaa ja -välineitä, mutta kyllä arkena tää kulmakynä vie voiton. Sävy on mulle nappi ja koostumus hyvä, kun jäljen vahvuutta saa itse säädeltyä. Useimmiten en jaksa vahailla kulmiani, koska siihen hommaan ei ole löytynyt vielä suosikkia. Yleisimmässä arkimeikissäni laitan kulmien lisäksi vain ripsiväriä, mutta välillä jaksaa laittaa myös luomiväriä ja jopa huulipunaa. Arkisin näissä sävyt ovat aikalailla nudeja. Viimeviikkoina useimmiten käytössä on ollut mun Viron tuliainen, the Balmin Nude Dude-paletti tai NYXin Ultimate luomiväripaletti sävyssä Cool Neutrals*. Sain myös NYXin uusia Lid Lingerie-nestemäisiä luomivärejä ja niistä yksi sävy on päässyt jo useasti luomille. Toisinaan olen ottanut luomiväriksi jonkun Strobe of Genius-paletin sävyistä. Anyways, aika perusmeiningillä mennään luomivärien osalta. Rajauksiahan mä en käytä kuin tummemmissa bile/juhlameikeissa, kiitos roikkuvien yläluomien. :-D Rispivärisuosikkini on tällä hetkellä L'Orealin uusin Volume Million Lashes Fatale*. Muutenkin tykkään useasta noista Volume Million-sarjan ripsareista, tähänkään ei ole tarvinnut pettyä! Tykkään, että ripset on tuuheat ja erotellut. Huulille on useimmiten viimeaikoina päässyt joku Lip Lingerie-sävyistä, Maybellinen Vivid Matte Liquid sävyssä Nude Thrill* tai Lumenen True Passion-huulipuna sävyssä Vanamo*.

Tämä kuvien meikki on toteutettu juurikin näillä postauksen tuotteilla. Luomilla on Nude Dude-paletista käytetty sävyjä Feisty, Flirty, Fit ja Fabulous sekä huulilla on Lumenen True Passion-huulipuna Vanamo*. Tykkään, että arkenakin meikkiin voi vähän panostaa, mutta ihan täydessä tällingissä en koe oloani omakseni. Eniten oma olo tulee huolitellusta, mutta luonnollisesti hehkuvasta ihosta, luonnollisen vahvoista kulmista ja tuuheista ripsistä. Näihin perustan arkimeikkini, oli käytetyt tuotteet sitten mitä vain.

Minkälaisia arkimeikkirutiineja teillä on?

*Tähdellä merkityt tuotteet saatu pr-näytteinä blogin kautta

Throwback part 3/3 - 2007

Viimeisen Throwback-postauksen aika! Näitkö jo aiemmat? Ne löydät täältä 2003-2004 ja täältä 2005-2006. Postaukset saa tällä kertaa jäädä vuoteen 2007, koska siitä eteenpäin kuvamateriaali hupenee melko reippaasti, näitä 2007 kuviakin oli aika hintsusti. Lisäksi, ehkäpä kolme postauksellista vanhoja kuvia riittää tältä erää. Kukaan ei oo ainakaan vielä toivonu lisää. :-D Hahhah. No mutta, siirrytään aikakonella vuoteen 2007, vuoteen kun minusta tuli aikuinen. Tai "aikuinen", eli täysi-ikäinen. Näissä meikkijutuissa alko olla jo jonkun tason yritystä, vaikka kulmakarvat edelleen pomppaa aika laihoina silmille...

Mä tosiaan tein itse nämä toiset rastani lukion toisella luokalla. Syksyllä 2006 alotin takuttaa omaa tukkaa ja loppuvuodesta väsäsin rastakuidusta huovutusneulan kanssa nämä jatkot oman tukan lisäksi. Tykkäsin tosta tukasta ihan sikana ja edelleen näyttää mun silmään kivalta! Periaattees voisin ajatella tollasta tukkaa nytkin itselleni, jos ei olisi ihan niin pysyvä ratkaisu. Kuitenkaan en osaa kuvitella pitäväni rastoja koko ajan, joten...

Tämä ylläoleva kuva on otettu mun 18-vuotissynttärinä, 20. toukokuuta 2007. Mulla oli tosi kivat juhlat, joissa oli sukulaisia ja ystäviä sulassa sovussa. Tuolloin asuin Lievestuoreella, omakotitalossa järven rannalla, eli kuva on meidän pihalla otettu. Tästä muutaman kuukauden päästä muutinkin pois kotoa, ensimmäiseen omaan kotiin Jyväskylään.

Tämä throwbackin viimeinen kuva on loppukesältä 2007. Alkukesästä kampailin rastani auki ja aloin pikkuhiljaa vaalentaa tukkaa. Ennen tätä semi-ok väristä blondia olin muutaman viikon semmonen perinteinen pissankeltanen blondi. :-D Luojan kiitos, mä en löytäny siitä tukasta yhtään kuvaa. Mut olin sen värisellä päällä mun exän sukulaisen häissä, joten todennäköisesti (ja valitettavasti) siitäkin pehkosta on varmaan joku kuva jossain päin maailmaa...

Mutta semmoista. Ei tässä nyt mitään ihan kauheen hirveetä onneks tullut vastaan, hah. :-D
Minkälaisia tyylejä teillä on ollut nuorempana?

IBA 2016 - Mä oon ehdolla!

Whee, arvatkaa mitä... Mä olen Inspiration Blog Awardsissa ehdolla! Mahtavaa! Olisin tietysti todella otettu, mikäli annatte minulle äänenne äänestyksessä. <3 Helpoiten löydät mun blogin äänestysnamiskan, kun tsekkaat Indiedays-kategorian ehdokkaat. Äänestämään pääset IBA-kuvaa klikkaamalla. :-) En oo vielä päättänyt, lähdenkö gaalaan, mutta kovasti huvittaisi kyllä. Mulla on vaan samalla viikolla toisenakin päivänä Helsingissä käyntiä, kun käyn KMS-kampauskoulutuksessa, joten katsotaan jaksanko samalle viikolla kaks reissua pk-seudulle... Voi olla, että innostus gaalaan kasvaa niin suureksi, että ei reissut paljon paina. :-D We'll see.

Throwback part 2/3 2005-2006

Hehhei, palattasko taas vuosia taakse päin? :-) Sen verran nykyhetkessä, että istun juuri parhaillaan junassa kohti Helsinkiä. Pieniä viitteitä on saattanut jo bongailla esim. Lumenen somesta, että brändi uudistuu ja paljon uusiakin tuotteita on pian tulossa saataville! Olen itse tosi innoissani tästä, koska ainakin omaan makuuni näyttää siltä, että Lumene vain paranee. Illalla on uuden Lumenen lanseeraustilaisuus, johon olen matkalla. Tämän illan jälkeen siis tiedän enemmän. En malttaisi odottaa! Mutta, ajattelin tässä junassa olla tosi tehokas ja nappasin läppärin mukaan. Tsekkailin koneelta lisää vanhoja kuvia throwback-postauksen kakkososaa varten ja ne tulisivat teille nyt tässä. Jos throwback osa 1 jäi välistä, tsekkaa se TÄÄLTÄ. Aiemmassa postauksessa väläytin kuvia vuosilta 2003-2004, nyt olisi luvassa paluu vuosiin 2005-2006. Kuvat painottuu selkeesti tonne 2006, en tiedä, miksi mulla oli niin vähän 2005 kuvia, mutta en nyt ehtinyt enää uudelleen käydä cd-levyjäni läpi, joten näillä mennään! On tässäkin jo aika paljon materiaalia teinivuosilta. :-D Enjoy. Tai ainaki yrittäkää...

Jos en ole aivan väärässä, tuo vasemmanpuoleinen kuva saattaakin olla loppuvuodelta 2004.. Oisko Turusta, Maata Näkyvissä festareilta? Kävin isoskoulutusta ja siihen kuului jossain tapahtumassa käynti, joten kahdesti tuli noilla festareilla vierailtua. Oikeanpuoleinen kuva sen sijaan on kesältä 2005 Sararockista Laukaan satamasta. Muistaakseni sillon pääesiintyjänä oli Maj Karma, se oli mun lempibändejä noihin aikoihin.

Nämä punatukkaiset kuvat on syksyltä 2005. Muistaakseni elokussa luovuin noista rastoista ja tukka leikattiin suht lyhyeksi. Ensin se oli vaalee, sit se oli pinkki, sen jälkeen punainen. Miksköhän mulla ei ollu pinkistä tukasta yhtään kuvaa näissä...? Noihasama. Tässä ollaan taas meikkileikitty. Noi mun kulmakarvat oli kyllä todella mielenkiintoiset tuossa lukion 1.-2. luokan aikoihin.. Abivuonna alko vähän mennä "normaalimpaan" suuntaan. Mut nää oli jännät. Tollaset terävät siittiöt. :-D Mitä ihmettä... Ja siis toi käsi-pose. Olin kai surullisen söpö tai jotain sinne päin.

Punaisen tukan jälkeen keväällä 2006 tuli kuvioihin tummanvioletti fleda. Se ei tässä kuvassa nyt kylläkään näy, mutta muistan että tässä se on ollu. Tästä 2006 keväältä mulla on iso aukko kuvissa, koska meidän ulkoinen kovalevy pamahti paskaksi ja sinne meni Annin kuvia monelta kuukaudelta. Muistan, et olin siitä erityisen harmissani, koska olin käynyt sillon alkukeväästä Mew'n keikalla Helsingissä ja kaikki keikkakuvat meni sen siliän tien. Mut se on semmosta.

Ruskeen tukan kuvat on syksyltä 2006. Jännä muuten, miten tosi usein muistan jotain tiettyjä ajanjaksoja tai tapahtumia sen perusteella, et muistelen millaiset hiukset mulla on milloinkin ollut. :-D Tässä oli ehkä sellasta lievää emovaihetta havaittavissa. Oli mustat pillifarkut, tennarit, armeijan leipälaukku, palestiinalaishuivi ja takkunen tukka sekä angstia. Ja mustavalkosta ruutua, se oli niinkun paras kuosi ever. Hahhah. Tässä oon selkeesti ihaillut ruskeita silmiä, kun on sellasia pitänyt photaroida.

Nää kuvat on myös syksyltä 2006. Tossa vaiheessa aloin taas haaveilla rastoista ja aloin takuttaa niitä itse. Ylemmässä kuvassa näkyy aika tuore kielilävistys, smileyn olin ottanut edellisenä keväänä, kun täytin 17.

Tuliko ruudun toisella puolella samaistumista? Vai millasia tyylejä teillä on ollut lukion/amiksen 1. ja 2. vuosikurssilla? :-)

Valkoisemmat hampaat

VIHDOIN mun kolmen kuukauden Duraphat-kuuri alkaa olla ohi ja saan taas valita itse hammastahnani. Kävin kesäkuussa hammaslääkärissä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen (valitettavasti luit oikein :-D ) ja olihan siellä alkavaa kariesta vähän hampaassa jos toisessakin. Ainakin omassa hammaslääkärissäni ei nykyisellään enää paikkailla kuin pakolliset reiät, koska paikkaaminen heikentää hampaan rakennetta. Tämän vuoksi sain reseptin superhyperfluorilliseen Duraphat-hammastahnaan, jota mun piti käyttää kolme kuukautta, jonka jälkeen saisin taas siirtyä tavalliseen, haluamaani hammastahnaan. Tietysti mulle tuli siinä samalla sellanen hampaidenhoitoinnostus, kun nyt alettiin kerta tätä purukalustoa remppaamaan. Yotuelin All-in-one-tahna on saanut paljon kehuja valkaisutehostaan, joten se alkoi kiinnostaa ihan toden teolla. Mutta se Duraphat. Lauantaina tulee kolmen kuukauden kuuri täyteen, joten TÄNÄÄN ostin apteekkireissulla Yotuelin odottamaan kaappiin. Ei tää ehkä päivän päälle ole, mutta Duraphatia on just pikkusen vielä jäljellä, joten käytän sen loppuun.

Olen hiukan innoissani! Perus valkaisevat tahnat sisältävät yleensä hankaavia ainesosia, jotka hankaavat tummentumia hammasluun pinnalta pois. Tämä ei kuitenkaan auta hampaan omaa väriä kirkastumaan sen enempää kuin poistamalla niitä tummentumia. Yotuel sisältää kuitenkin karbamiperoksidia, jonka pitäisi tummentumien poistamisen lisäksi myös valkaista hammasluun omaa väriä. Tämän vuoksi Yotuelin valkaisevaa hammastahnaa voi käyttää jatkuvasti halutessaan, ei vain kuurina. Hampaiden valkaisua tavoitellessaan Yotuelia suositellaan käytettäväksi kolmesti päivässä, kolme minuuttia kerrallaan. Ylläpitovaiheessa voi harjata normaaliin tapaan kahdesti päivässä, kaksi minuuttia kerrallaan. Ajattelin itse ottaa nyt alkuun viikon valkaisukuurin ja katsotaan, siirrynkö sitten johonkin muuhun hammastahnaan vai käytänkö tätä jatkuvasti.

Katsotaan miten hampaideni käy. Saanko valkoisemman hymyn vai tuleeko tästä pettymys... Tämä ei ole mikään halvin markettitahna, joten harmittaa kyllä, jos teho jää laimeaksi. Maksoin omasta tahnastani lähiapteekissani 16 euroa ja rapiat päälle. Tämänkin vuoksi harkitsen Yotuelin tahnaa vain kuuriluontoiseen käyttöön. Olen haaveillut myös ihan oikeasta hampaiden valkaisusta, mutta tämän haaveen jouduin siirtämään ainakin ensi kevääseen, koska mun on käytävä vielä kerran paikattavana (aika meni totta kai helmikuulle, jonot jee) ja tuttu suuhygienisti kehoitti paikkauttamaan reiät ensin alta pois. Isoin haaveeni tuli suorasta hymystä Invisaling-muoteilla, mutta ne on jo sen verran hintavammat (arviolta 3000-6000€), että taitavat jäädä haaveeksi. Ainakin vielä vuosiksi. :-D En tiedä, miksi aloin haaveilla täydestä hammasrempasta... Koskaan en ole hymyäni hävennyt, vaikka hampaat eivät suorimmat olekaan. Jotenkin vain on alkanut häiritä muutama eri rivistöön pyrkivä etuhammas. No, näette kuvat legoistani sitten, kun raportoin valkaisun tuloksia.

Tällaisia hammasajatuksia tiistaipäivään. Onko siellä jollain kokemusta tästä Yotuelin All-in-onesta?

Throwback part 1/3 2003-2004

Voi jestas... Mun oli tarkoitus tehdä tällasia throwback-postauksia jo toukokuussa mun 27-synttäreiden aikoihin, mutta homma jäi vähän kesken. Kaivelin cd-levyjen uumenista vanhoja kuvia itsestäni, kyllä sitä on selfieitä osattu ottaa jo ennen älypuhelinten ja instan kulta-aikaakin! :-D Ihana murrosikä on oman tyylin ja oman paikkansa etsimistä; mun elämässä pissistelyvaihe jäi sinne 6.-7. luokille ja sit astui kuvioihin ernuilu. Yritin painottaa kuvissa erityisesti sellaisiin, joissa on "kuumia" meikkikokeiluja. Viivat silmien alla tais olla aika kova juttu tuolloin... Harvemmin siis liikuin arkena mihinkään tuollaisessa meikissä, aika vähän meikkailin kouluun, mutta kotona on sitten harrasteltu ja kuvailtu (kuten edelleen tänäkin päivänä :-P). Kuvat eivät oo mitenkään kronologisessa järjestyksessä, mutta kaikki sijoittuvat vuosille 2003 ja 2004, jolloin oon ollut about 8. luokalla ja 14-15-vuotias. Aion julkaista näitä lisääkin myöhemmiltä vuosilta vielä parin postauksen verran.

Anni 14 vuotta. Tähän asti olin aina vaalee, mut sit päätin värjätä punasen tukan. Tai kuparinen tuo oli, mutta punaseks sitä sanottiin. Tukka oli ihanan pitkä! Ei oo enää tuon jälkeen ollut noin pitkiä hiuksia. Kulmakarvat on jo nypitty vähän liian ohueks. Meikkirutiiniin kuului lähinnä Lumenen meikkipuuteri ja kajal-kynä. Jos meikkasin. En tainnut ihan päivittäin ees meikkailla. Enkä muista käytinkö ollenkaan ripsiväriä... En tainnut.

Toi mustavalkoinen kuva saattaa olla jo 16-v., mutta muut edelleen 14. Neon-pinkki pinni näytti olevan aina päässä. Upea. Kova kontrasti kuvissa oli myös muodikas. Ja viivat meikissä. JA RAITAPOLVISUKAT! Mä jopa irccasin jollain sukka-kannulla. Olikohan se #raitasukat vai #polvisukat...? Joku semmonen. Hahhah.

Ja taas toi perkeleen pinni. :-D Laitoin ton mustavalkosen kuvan, koska muistan kuinka hieno se oli mun mielestä. Oltiinkohan just menossa Bitch Alert/Maj Karma-keikalle Lutakkoon tossa. Ja mulla oli itte tekemäni ruutuvekkihame ja armeijan leipälaukku. Ne oli sillon cool. Samoin tollanen bleiseritakki, joka oli mustaa pientä vakosamettia. Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy varmaan mun ihannekulmat. Onneks en koskaan lähteny siihen, et oisin koko kulmat sheivannut veks ja piirtänyt tilalle. Mutta kuten seuraavista kuvista näkee, kulmien loppupäät sai kyllä jossain vaiheessa kyytiä...

Niin ubeet! Kiitos vaan minä 15 vuotta. Tämän nyppimisen ansiosta joudun tänä päivänä täydentää kulmat huolella, jos haluan että ne näyttää tuuheilta. :-D Välillä kyllä nykyäänkin tekis mieli vetästä kulman loppupää pois, että sais meikattua vähän nostetta, mutta toisaalta ahdistaa ajatus, kuinka rumalta ne sit näyttää ilman meikkiä. Kuitenkin aika paljon myös kuljen meikittä, joten... Tässä hiustyyli oli vaihtunut rastoihin. Mun pitkä tukka lyheni rastoissa noin puolella, eli todella paljon! Muistan, kuinka se harmitti mua, koska pitkistä rastoista haaveilin. Käytin rippilahjaksi saamani rahat tuohon tukkaan. Ja helmiä piti tottakai laittaa niihin. Sekä neon-pinkki pinni. Ilman en näköjään pärjännyt. Mietin myös, mikä ihme on tuo Barbie-tähti kaulassani...?

Mitäs tykkäätte vanhasta tyylistäni?

Paras tiimi!

Ihan oli vaan pakko tulla sunnuntain ratoksi väläyttämään meidän Loihtimon poppoon uusia henksukuvia! Niin mageet! Kyllä nyt taas kelpaa. Kuvat otti meidän yksi luottokuvaajista, Iida Liimatainen. Ei mulla oikeestaan muuta tähän hätään. Meillä on paras tiimi! <3

Kuva: Iida Liimatainen

Kuva: Iida Liimatainen

Kesäkutrit

Aai että mä oon nauttinut tästä lämmöstä! En tajua, miten mulla on vielä ollut niin hyvä tuuri, että kesäisimmät päivät on osuneet mun kotipäiville eikä suinkaan työpäiville. Luksusta! Tasan viikko sitten laitettiin työporukassa hiuksia kuosiin ja mulla ei ollut oikeestaan mitään muutosaikeita. Kunhan saisi Elumenilla vähän fressattua raitojen sävyä viileämmäksi. Sit aattelin, että sekotanpa pari tippaa pinkkiä ja violettia siihen värimassaan, että sais vähän sellaisen helmiäisemmän vivahteen. Työkaverit levitti väriä mun päähän ja kattelin, että onpas pinkki värimassa. Laskeskelin siinä sitten vielä päässä, että milläs suhteella mä sitä pinkkiä lorautin. Ja sitten minä vahingossa pinkki. :-D No ei se mitään, tästä tuli oikeestaan tosi tosi tosi kiva! Vaaleenpunainen mä en oikeestaan koskaan ole ollutkaan.

Mitäs tykkäätte mun kesäkutreista?
(Huulilla mulla on näissä kuvissa Natural Coden Candy Smile huulikiiltokynä sävyssä Cotton Candy. Valitsin hiustensävyn perusteella. :-P)

Päivän meikki ja kuulumiset

Heippa. Kolme viikkoa on jo vierähtänyt edellisestä postauksesta. Koska mua ärsyttää, että joka toinen postaus alkaa tähän tyyliin väljää postaustahtia päivitelle, en aio enää tämän jälkeen mainita asiasta. :-D Päivitän, kun ehdin, toivottavasti siellä pysytte kuitenkin mukana! Blogi kyllä on mielessä päivittäin, mutta muut asiat menevät tässä elämänvaiheessa välillä edelle, ymmärrätte varmaan. <3

Mutta mitäs tänne, elämä on ihan mukavalla mallilla; Töissä on ollut edelleen tosi kivaa ja mukavasti asiakkaita. Kotonakin jaksaa naperon kanssa touhuta paremmin, kun saa aina välillä tuulettaa päätään työasioilla. ;-) Ajankäytön suhteen on kuitenkin aikamoista säätöä. Vielä kun on lisätty yhtälöön aurinkoiset päivät, jotka houkuttaa terassikahveille ennemmin kuin tietokoneen ääreen (ja ei, en ota konetta mukaan :-D ). Mua oikeestaan harmittaa tosi paljon, kun aika bloggaamiselle on ollut kortilla, koska mulla on kyllä aiheita ja aihioita sekä parit uudet jutut olen myös saanut testiin. Olen myös itse hankkinut taas pari juttua ja muutama aiempi ostos keväältä on vielä esittelemättä! Uusimmat tuotteet liittyykin ihonhoitoon, joten ihonhoitojuttuja on luvassa parinkin postauksen verran. Mut joo, te tiedätte jo mikä tilanne täällä on päällä, joten NYT oikeesti lopetan tästä löpinän. Enkä mä sillein anteeksi pyytele, koska mä itse päätän tahtini postata, mutta on jotenkin outoa vaan postata joku päivän meikki tai muuta ilman mitään moikkailua, jos on ollut näinkin pitkä tauko! Koetan tässä päästä siitä tavasta eroon. :-P

Tässä olisi vielä päivän meikistä kuvat! Tai oikeestaan tää on ollut jo pari kuukautta koneella odottamassa julkaisua, heh. Tein tän meikin samalla kun swatchailin Lumenen uusia Arctic Glow -huulikiiltoja. En kuollaksenikaan enää muista kaikkia käyttämiäni tuotteita, mutta tein meikin ajatuksella "kaikki Lumenea"! Ainoo, mikä tässä meikissä ei ollut Lumenen tuote on hohdepuuteri, eli the Balmin Mary-Lou Manizer. Tähänkin meikkiin tein tällein kaks versiota vähän näyttävämmällä ja neutraalimmalla silmämeikillä!

Mää meen takas töihin...

Iik ja ääk! Enää reilu viikko, ni mä oon takas töissä. Huhtikuun eka alkaa, onneks heinäkuun loppuun asti teen osarina, niin on vähän pehmeämpi lasku työelämään näin 1,5 vuoden kotoilun jälkeen. :-D Pakko oli nyt tulla vielä tännekin mainostamaan, että mä lätkäsin pienen töihinpaluutarjouksen tulille: kun varaat ajan mulle huhti-toukokuulle ennen 27.3. (eli tulevaa sunnuntaita!), saat -15% alen! Opiskelijoille meillä Loihtimolla on aina -20% opiskelijakorttia vastaan. Tarjous ei koske häämeikkiä tai -kampausta, mut kaaaikki muut palvelut. :-) Aikoja voi tiedustella multa suoraan anni@loihtimo.fi tai sitten varata Loihtimon nettisivuilta TÄÄLTÄ (jälkimmäinen linkki suoraan ajanvaraukseen). Ja huom huom, koska mä teen osarina, aikoja on vaan se rajattu määrä ja tiettyinä päivinä saatavilla. Jos on siis joku tietty ajankohta, jolloin haluaisit mulle tulla vaikka meikkiin tai hiustenvärjäykseen, kannattaa olla ajoissa liikenteessä! Jos nettiajanvarauksen kautta ei löydy sopivaa ajankohtaa, kannattaa laittaa mulle sähköpostia, niin voidaan katsoa miten saadaan järjestymään. Toivottavasti nähdään! Mä yritän nauttia nyt viimeisistä hoitovapaapäivistä...

Kuva: Ville Kotimäki // MUAH: Anni Jää

Signature Makeup - Tunnusmeikkini

Liiallisuuksia-blogin Elisa heitti haasteen tehdä oma "tunnusmeikki". Tai en saanut henkkoht. haastetta Elisalta, mutta koska idea oli niin hauska, tartuin siihen odottelematta ja ilman mitään henkilökohtaista kutsua mukaan! :-D
"Signature- eli tunnusmeikillä tarkoitetaan meikkiä, jossa on tiettyjä henkilölle tunnusomaisia piirteitä. Se ei ole sama kuin minimimeikki tai suosikkimeikki vaan sellainen josta huomaa heti että ahaa, tää on just tuon meikki. Sellainen vakiintunut look, joka syntyy kuin automaattisesti. Esimerkiksi sopivat julkkikset: Adelen tunnistaa klassisesta meikkityylistä, Nicki Minajin tekoripsistä ja värikkäistä huulista ja Kim Kardashianin voimakkaista varjostuksista." Näin kirjoitteli Elisa, enkä paremmin olisi itse sitä voinut selittää. Lähdin miettimään omaa tunnusmeikkiä ns. turvameikin kautta: missä lookissa tunnen oloni kotoisimmaksi ja itseni näköiseksi, mihin tuotteisiin ensimmäisenä tartun, mitä kohtia korostan, kun haluan tehdä tutun ja takuuvarman ehostuksen. Ja no, esittelen samalla mun signature kampauksen. :-D Mut tollanen se kyllä oikeesti on, ehkä vähän huolitellumpana versiona kylläkin, koska tsekkaa noi niskavillat...

1. Millainen on tunnusmeikkisi?
Mun tunnusmeikki on aika luonnollinen. Se on mun omia kasvonpiirteitä korostava ja toimii sekä arjessa että juhlassa. Pohjan pitää olla puolipeittävä/peittävä, mutta kuitenkin luonnollisen tuntuinen ja näköinen. Semi-runsaalla kädellä poskipunaa, kevyesti hehkua korostustuotteella. Skarpit kulmat, meikittömän oloiset huulet. Matta tai satiininen, neutraali keskiruskea luomiväri hyvin häivytettynä koko luomivaon matkalla, nenänvarteen asti. Ja paljon ripsiväriä! 

2. Mitä korostat erityisen paljon tunnusmeikissäsi? Entä mikä jää vähemmälle?
Meikki korostaa eniten silmien aluetta ja poskipäitä. Vähemmälle jää huulten korostaminen. Ne on mulle vähän sellanen spessu juttu ja korostan niitä lähinnä tietyssä fiiliksessä. Mä en oo kovin huulipuna-ihminen.

3. Mikä on koko meikin tärkein juttu?
Tärkein... On varmaan iho. Siihen käytän eniten aikaa, kun meikkaan sen huolella. Haluan ihon näyttävän tasaiselta, mutta pakkeloimattomalta. Mut ehkä noi kulmat ja ripset menee tasoihin ihon kanssa. Toisaalta taas toi luomivärin muoto on myös aika olennainen juttu... Tosi vaikee kysymys! Lopullinen vastaukseni on KOKONAISUUS.

4. Jos saisit kehittää oman meikkituotteen tai -sarjan pohjautuen omaan tunnusmeikkiisi, millainen se olisi?
Se olis luultavasti meikkivoide, joka peittää kaikki virheet, mutta saa ihon näyttämään paljaalta ja hehkuvalta. Sitä ei tarvitsisi puuteroida, vaan se olisi valoisa, muttei kuitenkaan liian kiiltävä tai kostea. Moni meikkivoide menee hyvin lähelle, mutta mä luulen, että tää mun haavemeikkivoide on sula mahdottomuus käytännössä. :-D Kulmatuote on jo: Anastasian Dip Brow! <3 Ja ripsivärejäkin on niin hyviä. Ehdottomasti lähtisin siis meikkivoiteen kehitykseen.

5. Minkä haluaisit nostaa oman tyylisi pohjalta seuraavaksi supertrendiksi?
Öhh, tää mun meikki taitaa kerätä viimevuosien supertrendejä yhteen; kuulas iho, vahvat kulmat.. Mä lähden Elisan kanssa samalle linjalle ja toivoisin poskipunasta seuraavaa isompaa trendiä! Contourit ja strobingit on koluttu läpi, seuraavaks ois taas poskipunan aika. Silläkin saa muotoa kasvoille ja kuultoakin, kun on oikeanlainen puna. ;-) 

Meikissä käytin:
IHO
//Lumene Color Correcting meikkivoide - Light
//Natural Code CC meikkivoide - Nude*
//Natural Code CC Shine & Redness Eliminator*
//Zuii Organic poskipuna - Melon*
//the Balm Mary-Lou Manizer

SILMÄT
//Anastasia Beverly Hills Dip Brow Pomade - Dark Brown
//Lumene Eyebrow shaping wax - 3 Blond*
//IsaDora Eyebrow Lifter*
//Lumene Blueberry Duet luomiväri - Kaislikon kevät*
//L'Oréal False Lash Wings Sculpt ripsiväri*

HUULET
//IsaDora Twist-up Matt Lips - Bare 'n Beautiful*

Haastan messiin Iinan, Iidan ja Liisan! :-)

*Tähdellä merkityt tuotteet saatu blogin kautta!