Muuttopuuhia ja muita kuulumisia

No morjens pitkästä aikaa! Maaliskuu on ollut hiljainen kuukausi blogin osalta, mutta muuten elämässä on kyllä tapahunut. Työpaikallani sattui isompi vesivahinko helmikuun alussa ja tämän vuoksi tuli liikkeemme muutto ajankohtaiseksi hyvinkin nopealla aikataululla. Onneksemme uusi tila löytyi todella nopeasti ja maaliskuu menikin remppa- ja muuttohommissa. Olen nyt toista päivää töissä uudella liikkeellä ja se on niiiiin ihana! <3 Vaikka muutto tapahtui hiukan kiireellä, on nyt todella kiitollinen olo siitä, että löysimme näin kivan uuden liiketilan ja remontin jälkeen täällä näyttää niin Loihtimolta. AH. Jyväskylässä pyörivät saa tulla kurkkaamaan, osoite on Asemakatu 11. ;-)

Mulla ois taas kauheasti kaikkea, mistä kirjoitella. Nyt ehkä olisi taas siihen aikaa ja energiaakin!

Mitäs teille kuuluu?

Paras tiimi!

Ihan oli vaan pakko tulla sunnuntain ratoksi väläyttämään meidän Loihtimon poppoon uusia henksukuvia! Niin mageet! Kyllä nyt taas kelpaa. Kuvat otti meidän yksi luottokuvaajista, Iida Liimatainen. Ei mulla oikeestaan muuta tähän hätään. Meillä on paras tiimi! <3

Kuva: Iida Liimatainen

Kuva: Iida Liimatainen

Kesäkutrit

Aai että mä oon nauttinut tästä lämmöstä! En tajua, miten mulla on vielä ollut niin hyvä tuuri, että kesäisimmät päivät on osuneet mun kotipäiville eikä suinkaan työpäiville. Luksusta! Tasan viikko sitten laitettiin työporukassa hiuksia kuosiin ja mulla ei ollut oikeestaan mitään muutosaikeita. Kunhan saisi Elumenilla vähän fressattua raitojen sävyä viileämmäksi. Sit aattelin, että sekotanpa pari tippaa pinkkiä ja violettia siihen värimassaan, että sais vähän sellaisen helmiäisemmän vivahteen. Työkaverit levitti väriä mun päähän ja kattelin, että onpas pinkki värimassa. Laskeskelin siinä sitten vielä päässä, että milläs suhteella mä sitä pinkkiä lorautin. Ja sitten minä vahingossa pinkki. :-D No ei se mitään, tästä tuli oikeestaan tosi tosi tosi kiva! Vaaleenpunainen mä en oikeestaan koskaan ole ollutkaan.

Mitäs tykkäätte mun kesäkutreista?
(Huulilla mulla on näissä kuvissa Natural Coden Candy Smile huulikiiltokynä sävyssä Cotton Candy. Valitsin hiustensävyn perusteella. :-P)

Voita liput Suomen Häämessuille!

Hehei, ja loistavaa alkanutta vuotta! Suomen Häämessut täällä Jyväskylässä lähestyy ja pistettiin Loihtimon kautta parit liput arvontaan. Häämessut on lauantaina 16. tammikuuta 2016 ja sieltä löytyy meidän oma messuosasto, mutta myös Loihtimon Jotain Loihdittua Vol. 2 (vol. 1 oli 2014 :-D ) hius- ja meikkinäytös, jossa esitellään meidän trendejä tämän vuoden hää/juhlameikeissä sekä -kampauksissa. Lippuarvonta löytyy siis Loihtimon FB-sivulta sekä Instagramista @loihtimo. Osallistumisaikaa on ens sunnuntaihin 10. tammikuuta asti. Käykäähän osallistumassa arvontaan, olisi ihana nähdä teitä messuilla! :-)

 

Nää kuvat on viime näytöksestä tammikuulta 2014. Sillon pörrättiin Maijun kans kahdestaan ja näytöksen tuottaminen oli kaksin aika iso rutistus. Mutta ehdottomasti yks mun urani kohokohtia! Tällä kertaa meillä on vähän isompi porukka, kun mun ja Maijun lisäks porukassa on Heidi, Jasmina ja Markus. Mallejakin on sen myötä muutama enemmän kuin edellisessä näytöksessä. Mut hei, nähdäänkös messuilla? ;-)

#Loihtimo #JotainLoihdittua #UskallaOllaUpea #JKLhaamessut #SuomenHaamessut

Minun Hetki

Postaus tehty yhteistyössä Loihtimon ja valokuvaaja Jussi Koskelan kanssa

Jokaisella meistä suhde omaan kehoon kasvaa ja muuttuu elämän varrella. Lapsena yleensä tärkeintä on, että keho toimii; sen avulla voi juosta, kiipeillä, uida ja leikkiä. Murrosiässä suhde vartaloon kokee mullistuksen, kun vartalo alkaa muuttaa muotoaan, aikuistua, sen käyttöä on opeteltava uudelleen ja uuteen peilikuvaan on totuteltava. Itselleni teini-ikä oli kehonkuvan suhteen hankalahkoa aikaa, kun hoikka kroppa ei kerännyt naisellisia muotoja ollenkaan samalla tavalla kuin kavereillani. Jonkinasteista kiusaamistakin välillä tuli koettua, kun oli "anorektikko" (en siis ollut, olin vain tosi laiha) eikä oikein ollut tissejäkään. Muistan 15-16-vuotiaana ajatelleeni, etten voi käyttää lyhyitä hameita, koska mun jalat oli niin hoikat. Pääasiassa itsetuntoni oli kuitenkin hyvä, enkä koe eläneeni huonoja teinivuosia ulkonäköäni murehtien. Kun 20 vuotta pärähti mittariin, sain muutamia lisäkiloja ja vähän päälle parikymppisenä aloitettu säännöllisempi liikuntakin toi hiukan muotoa vartaloon lihaksen muodossa. Ennen raskautumistani olinkin todella hyvissä väleissä kehoni kanssa: se näytti mielestäni hyvältä ja toimi ongelmitta. Entisenä liikunnan vihaajana olin löytänytkin itselleni kaksi liikunnallista harrastusta, joiden parissa viihdyin ja se näkyi kropassa sekä pääkopassa.

Muutaman kuukauden kuluttua on kaksi vuotta siitä, kun tulin raskaaksi. Alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi piti poissa kuntosalilta. Ajattelin myös, että tuskin voisin salilla treenata niin kovaa kuin tahtoisin raskauden loppuun saakka. Siispä irtisanoin jäsenyyteni. Raskausaikana oli jonkin verran ongelmia liikkumisen kanssa, joten liikunta jäi hyvin pitkälle jo silloin. Nautin kuitenkin kehostani. "Anorektikolle" oli vaan niin siistiä nähdä ekaa kertaa puntarissa lukemia, jotka alkoi numerolla kuusi, niin oudolta kun se kuulostaakin. Vaikka hiukan jännitin raskausarpia ja muutenkin vartaloon tulevia muutoksia, olin levollisin mielin ja sovussa vartaloni kanssa. Synnytys oli omanlaisensa kokemus, joka tavallaan antoi uuden näkökulman arvostaa ihmeellistä ihmiskehoa. Tästä kuitenkin lähti alamäki omien fiilisten kanssa.

Raskaus toi omat muutoksensa kehoon, mutta ne ovat olleet maltillisia ja ajan kanssa palautuneet. Muutama raskausarpi vatsassa kertovat vain kaunista tarinaa: olen saanut ihanan lapsen. Suhde omiin rintoihin on ollut täydellisessä balanssissa imetysaikana. Osittain varmaan siksi, että ne ovat hiukan aiempaa suuremmat, mutta myös siksi, että olen voinut ruokkia niillä lapseni. Ja ruokin edelleen. Katsotaan, miten ne muuttuvat tulevaisuudessa, kun imetys loppuu. Sitten ollaan taas uuden edessä. Mutta mitä kävikään muulle vartalolle? Väsymys ja välinpitämättömyys. Imetys. Huonot ruokailut. Mä olen painanut viimeksi näin vähän ehkä 7-8 vuotta sitten. Lihaksia ja rasvaa nolla, jäljellä pelkkää luuta ja nahkaa. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta nämä on ne päällimmäiset fiilikset omasta kehosta tällä hetkellä. Huono olo ei ole pelkästään ulkonäköön liittyvää: kroppa on myös väsynyt ja vaivainen liikunnanpuutteen ja huonojen syömisten vuoksi. Lapseni syntymästä tuli muutama viikko sitten vuosi, enkä silloin ajatellut, että olisin päästänyt itseni näin huonoon kuntoon. Sisäinen ja ulkoinen kulkevat käsi kädessä, ja jos jompi kumpi on rempallaan, olo on yleensä huono tai vähintään epämukava.

Olen yrittänyt kaikesta huolimatta tutkia uutta kroppaa ja opetella rakastamaan sitä. Tiedän, että kun saan syömiset ja liikunnan taas kohdilleen, olo kohentuu ja kroppa alkaa pikkuhiljaa taas näyttää siltä, millaiselta sen toivoisin näyttävän. Sitä ennen oli kuitenkin ihana päästä kohentamaan oloa kameran edessä. Työkaverini Maiju kysyi mua boudoir-kuvapaketin promokuviin yhdeksi malliksi ja mähän suostuin heti! Vaikka itsetunto mulla edelleen on ihan ok kohdillaan, jännitti alusvaatteissa kuvaaminen jonkin verran. Eniten ehkä jännitin sitä, saako mun kropasta kauniita kuvia, se ei kuitenkaan ole missään viimeisen päälle viilatussa alusvaatekuosissa. Mä oon niiiiin iloinen, että lähdin hommaan mukaan. Kokemus oli aivan valtavan ihana ja voimaannuttava. Kuvausta varten alusvaatteet saimme lainaan Jyväskylän Liivi- ja sukkapisteestä, kuvauslokaationa toimi Solo Sokos Hotels Paviljongin upea sviitti. Ja Maiju tietysti laittoi meidän kahden mallin hiukset ja meikit kuvia varten. Jo pelkästään kauniit alusvaatteet ja toisen laittama meikki teki olosta upean. Mutta sitten kun vielä näin Jussin ottamat kuvat... No, näette tässä itse! Kroppa ei oo missään täydellisessä tikissä, mut so what! En oo aikoihin tuntenut itseäni yhtä kauniiksi ja sensuelliksi. Kotona tulee pyörittyä tukka pesemättä ja pieruverkkareissa (terveisiä vaan kotiäideille, jotka itsensä tästä tunnistaa! :-D ).

Kuvauksessa oli kyse siis Loihtimon ja Jussi Koskelan yhdessä suunnittelemasta Hetki - Boudoir -kuvauspaketista. Boudoir-kuvaukset tuntuvat kasvattavan suosiotaan, eikä ihme: kun päivittäin näkee lehdissä ja somessa viimeisen päälle viilattuja kuvia, haluaa helposti kokeilla, saisiko itsestäkin upeat kuvat. Ja kyllä saa, kun on osaava tiimi apuna! Tähän Hetki-kuvauspakettiin kuuluu mukaan taidepaperivedokset kuvista kauniissa lahjalaatikossa. Taka-ajatuksena on siis, että tää toimii hyvin vaikkapa huomenlahjana puolisolle. Mä itse annoin kuvat lahjaksi miehelleni isänpäivänä. Mutta olisipa ne ollut kiva pitää itselläkin, eli joskus on kiva olla upea ihan vain itseään varten. (Rehellisyyden nimissä sanoin, että jos me ikinä erotaan, haluan kuvat takaisin! :-D)

Mä palailen keväällä töihin ja pääsen myös itse mukaan tekemään näitä Hetki-kuvauksia. Jussi Koskela toimii siis kuvaajana ja kuvauspaikkana on tämä Solo Sokos Hotels Paviljongin sviitti. Kuvaan voi tulla omassa asussa, mutta mikäli mielii uusia kuvaushepeneitä, tarjoaa Liivi- ja sukkapiste Hetki-kuvattaville -10% koko valikoimastaan. Aivan ihania alusvaatteita ja vielä ihanammat leidit siellä töissä. Mä ostin myös omat häähepeneeni Liivistä ja Sukasta reilu kolme vuotta sitten. Viimeinen silaus tulee sitten hiuksista ja meikistä, joita on loihtimassa aina joku Loihtimolta, esim. minä. ;-) Jos tällainen kokemus kiinnostaa, voi olla yhteydessä joko Loihtimoon tai Jussiin. Tai miksei nyt vaikka suoraan minuunkin. Vähänhän tässä on oma lehmä ojassa, kun näitä itsekin pääsen töissä tekemään, mutta käsi sydämellä kirjoitettu koko teksti. Suosittelen oikeesti jokaiselle tällaista kokemusta!

Postauksen kuvat: Jussi Koskela // Hiukset ja Meikit: Maiju Qju/Loihtimo // Alusvaatteet: Jyväskylän Liivi- ja sukkapiste // Kuvauspaikka: Solo Sokos Hotels Paviljonki

Postauksen linkit EIVÄT ole mainoslinkkejä.