Lueskelin tässä joku viikko takaperin Rose Shockin blogia, ja törmäsin postaukseen "Kuka bloggaa huvikseen?". Tulipa siinä sitten ajateltua ja heräteltyä itteäkin, miks mä bloggaan. Mä mietin jo tätä blogia avatessa, että mitä hittoo mä voin tänne julkaista. Samantien, kun olin tallentanut tuon "annijaamuah"-osotteen, alkoi kaduttaa. Haluanko mä julkaista muka vaan meikki- ja tukkajuttuja, kun just niitä mä lähdin Loihtimon blogista karkuun? Tai no, en nyt ihan karkuun, koska haluan mä todellakin julkaista täällä meikkijuttuja, ihan vaan koska ne on parasta täytettä ja niitä on kiva tehdä. Mutta kuten Tanjakaan, mä en oikein tiedä, minkä kategorian alle voisin blogini sijoittaa... Meikkipainotteinen lifestyle? :-D Nimesin kategoriani sekametelisopaksi. Ei ehkä kauheen hienostunutta tai muutenkaan blogiuskottavaa.
Kun päätin aloittaa omalla alustalla bloggaamisen, yks päätöksen syistä oli, että voin julkaista mitä itseäni vain huvittaa. Loihtimon blogin puolella on loogisinta bloggailla ns. työjuttuja; meikkiä, hiuksia, kampaamon arkea jne. Näin mamislaisena mä oon välillä jotain meikkijuttuja sinne julkaissut, mut jotenkin mammalomalla haluais pitää työt almost täysin poissa mielestä. Oman blogin avaaminen tuntui siis luonnolliselta. Täällä on vain mun juttuja, eikä silloin ole väliä, mitä ne jutut on. Vai?
Totta kai mä mietin, että onks mitään järkee blogata mistä sattuu, jos haluaa lukijoita. Ehkei. Mutta siinä tullaankin Tanjan postaukseen ja ajatukseen kuka bloggaa huvikseen. Kuten Tanjakin postauksessaan mainitsi, on todella plussaa ja hauskaa, jos nyt blogin kautta sattuu saamaan jotain kivaa krääsää, kuten meikkejä, tukkatuotteita, koruja, mitä vaan, ja lukijoita piisaa. Pitääkö sen kuitenkaan olla bloggaamisen lähtökohta? Välillä nykyään todellakin tuntuu, et jotkut pistää blogin pystyyn vaan ilmasen sälän tai palveluiden perässä. Eri asia on tietenkin, jos bloggaaminen on oikeasti sun työ tai tavoittelet ammattibloggaajan statusta. Silloin on ehkä tärkeämpää miettiä kohderyhmiä ja sen sellaista. Tästä mulle tuli sit kuitenkin se fiilis, se loppupäätelmä, miksi mä bloggaan... Huvikseen! Ei mun tarvii miettiä mitään kohderyhmiä tai lukijamääriä tai what ever, jos mä en halua. En jaksa enää miettiä, voinko postata vaunulenkistä tai pikku E:n uusista kuteista tai sisustusjutuista tai muuten vaan kuulumisista. Mä voin, koska tää on mun blogi ja bloggaan bloggaamisen ilosta, en muita miellyttääkseni.
Eli tämän sekavan avautumisen päätteeksi totean vain, että jatkossa tänne saattaa ilmaantua postaus aiheesta kuin aiheesta. Pääpaino pysyy varmasti meikkijutuissa. Skippaatte sit ne postaukset, jotka ei kiinnosta. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti