tiistai 10. syyskuuta 2019

Lisää kuulumisia

Nyt on luvassa postaus ilman kuvia, koska uusi tietokone ja kaikki mahdolliset vanhat ja uudet kuvitukseen sopivat kuvat ovat vanhan kovalevyn uumenissa! Jotenkin tässä on ajatukset alkaneet lämpiämään blogin henkiin herättelylle. Oon jopa pitkästä aikaa kosmetiikkaa ostaessa miettinyt, että "tästähän sais varmaan kivan postauksen kirjoitettua". Samoin on tullut meikki-inspiksiä, joita voisi vaikka jaksaa kuvatakin. En tiedä, kuinka pitkään tämä innostus jatkuu, kun vuodenaika on just kääntymässä syksyyn ja talveen, eikä luonnonvaloa ole kuvaamiseen pian nimeksikään. Aktiivisempi mä oon ollut tosiaan tuolla Instagramin puolella ja olen innostunut sinne kuvaamaan muutamia meikkivideoita. Jos sellaiset kiinnostaa, etkä vielä seuraa mua Instassa, pistä seurantaan @annijaamuah.

Syy, miksi tämä bloggaaminen on alkanut ajatuksena taas innostaa on se, että kaipaisin ehkä jotain vaihtelua kampaajan ja meikkaajan liiketyöhön. Jotain sellaista yksinäisempää puurtamista. Älkää käsittäkö väärin, mä kyllä pidän paljon työstäni ihmisten parissa. Mutta mulla on myös vahvana introvertimpi puoli ja tosiaan välillä kaipaan sellaista, että voisin työskennellä ihan yksin ja tavallaan touhuta ihan omia juttuja omissa oloissani. Toisin sanoen mietin, josko tästä sittenkin voisi tulla enemmän osa mun työtä, ei pelkkä harrastus. Ehkä silloin uskaltaisin lohkaista osan liiketyön ajasta blogin/somen tekemiseen, eikä siitä tulisi huonoa omaa tuntoa. Se voisi motivoida myös tuottamaan teille kiinnostavampaa sisältöä, kun lähtökohtana ei olisikaan enää pelkästään "omaksi ilokseni", vaan entistä enemmän juurikin teille.

Haluan edelleen avata syitä siihen, miksi blogi ja myös Insta on ollut aiempaa hiljaisempi: olen ollut hukassa. En ole oikein tiennyt, mikä on se mun tie. Aloittaessani bloggaamisen, blogeja ja kilpailua oli paljon vähemmän kuin nyt. Niin sanottu sosiaalisen median "kauneusyhteistö" oli pienempi ja yhtenäisempi. Vaikka mä olen kilpailuhenkinen, ei tällaisissa asioissa kilpaileminen sovi mulle kauhean hyvin. Toiselle pieni kilpailu toimii kannustimena, potkii perseelle ja saa työskentelemään entistä kovemmin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Mun päässä taas alkaa huudella pieni piru, joka kertoo, että musta ei ole siihen, mä en ole kiinnostava, en lainkaan niin hyvä kuin muut, miksi kukaan musta tai mun tuottamasta sisällöstä olisi kiinnostunut. Ja jostain syystä nuo ajatukset on hirveän vaikea vaientaa. Siksi on ollut helpompi vain vaientaa itsensä niiden ajatusten sijaan. Varsinkin, kun on ollut hukassa sen kanssa, mikä on just sellaista sisältöä, jota te haluatte lukea ja mikä on mulle omanlaista tuottaa.

Kaikki nämä kuukaudet ja asioiden pyörittely on selvästi vienyt jotain eteenkin päin. Alkaa tuntua, että mä alan taas tietää, mikä on mun tyyli, jolle voi pysyä uskollisena. Mun ei tarvitse olla mikään inci-mestari, joka tietää jokaisen kosmetiikan raaka-aineen toiminnan ja tarkoituksen tuotteissa. Mun ei tarvitse olla face paint tai sfx-mestari, joka askartelee proteeseja ja maalaa itsestään mitä mielikuvituksellisempia otuksia. Mä voin ihan hyvin olla Anni, joka kertoo kosmetiikasta omiin kokemuksiin ja kosmetiikan tuntumaan perustuen. Mä voin olla myös Anni, joka tekee kauneusmeikkejä, inspiroi yksinkertaisilla asioilla. Tää kaikki on meinannut hukkua sen alle, että oon liikaa miettinyt, mitä muut ajattelee. Todellakin pitää miettiä, mitä muut ajattelee ja mitä muut haluaa, jos haluan oikeasti olla hyödyksi ja inspiraatioksi monelle. Mutta tärkeää on myös pysyä uskollisena itselleen ja löytää se "oma juttu", niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

Uuden tietokoneen kanssa saattaa olla vähän käynnistymisvaikeuksia, kun mulla ei ole vielä kuvankäsittelyyn mitään ohjelmaa ja kaikki on hakusassa. Mutta jospa mä yrittäisin saada homman kasaan. :-)