sunnuntai 2. elokuuta 2015

The Power of Make up

The Power of Make up -haaste tuli vastaan Heidin Mustaa Kajalia-blogissa jo parisen viikkoa sitten. Nikkietutorialsin originaali video oli mulle etäisesti tuttu, joten toki mistään ihan uudenkarheasta asiasta ei ollut kyse (piti katsoa video ihan, että varmasti tiedän mistä puhun :-P). Heidin teksti kolahti muhun vaan jotenkin niin kovaa, että halusin itsekin osallistua! Tuo teksti olisi voinut olla minun itseni kirjoittama, mutta kirjoitan nyt jonkun sanasen itsekin, niin ei tarvitse plagioida. ;-)



Mitä meikki ja meikkaaminen mulle on? Se on taidetta, itsensä ilmaisua, epävarmojen päivien pelastus, itsevarmojen päivien korostus, jotain millä kertoa "kuka olen", jotain millä peittää kuka olen. Se on jotain, millä pyyhkiä 8 kuukauden univelat pois kasvoilta ja siten mielestä. Tai olla pyyhkimättä, jos ei huvita. Se on jotain, mistä saan iloa ja piristystä, jotain, minkä kanssa kokeilla uutta. Se on mulle työkalu, jolla ehostaa asiakkaiden kasvoja edellä mainituista syistä tai muista niistä miljoonista syistä, miks ihmiset meikkaa. Se on jotain, mistä jaksan innostua yhä uudelleen ja uudelleen.



Voin ihan suoraan sanoa, että joskus meikkaan tunteakseni oloni paremmaksi tai kauniimmaksi. Useimmiten tunnen oloni mukavammaksi kevyellä ehostuksella kuin täysin paljaana. Tästä huolimatta pidän itseäni kauniina myös ilman meikkiä. En käytä meikkiä piilottaakseni "todellisen" minäni, ennemmin korostaakseni sitä, kuka tunnen olevani. Koskaan en kuitenkaan meikkaa kenenkään muun vuoksi. Tai siksi, että olisi jotenkin "pakko" meikata. Meikkaan, koska se tuntuu minusta hyvältä. Ja niin päivinä, kun se ei tunnu hyvältä, jätän sen tekemättä.



Jos et tykkää meikata, älä meikkaa. Jos rakastat sitä, tee se aina kun huvittaa. Mutta älä koskaan meikkaa siksi, että joku käskee tai "pitäisi" meikata. Äläkä koskaan jätä meikkaamatta siksi, että joku käskee tai "pitäisi" olla meikkaamatta. Heidi sanoi mielestäni tekstissään tosi kauniisti. Siitä lauseesta voisi olla jokapäiväiseksi mantraksi. Katsoa itseään peilistä paljain kasvoin ja sanoa "Olen yhtä kaunis meikattuna ja meikittä, vain eri tavalla".

3 kommenttia:

  1. Mä alan jo kaipailemaan vähän kaipailemaan, sitä töissäkäynnin tuomaa " meikkaamisen pakkoa" vaikka voihan sielläkin käydä meikkaamatta ja olen kyllä muutaman kerran ollutkin. Mutta viihdyn kyllä paremmin, jos meikki on tehty. Kotona ollessa meikkauksen jättään vähän turhankin usein väliin. Siitä tulee, ainakin itselleni, vähän nuutunut ja veltto olo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.. Mun tulee kyllä usein vetästyä se pikameikki ihan vaan kotonakin ollessa juuri olon vuoksi. Vaikka toisaalta, mitä enemmän tässä on ollut ilman, sitä harvemmin kotona enää kaipaa ees sitä pikameikkiä. Eli paljonhan se on tottumisestakin kiinni. Kun tottuu tuijottelemaan meikitöntä naamaa, ei se näytä enää niin väsynteeltä ja kalpeelta.
      Töihin kyllä meikkaan minäkin oikeastaan aina. Tuntuu, että varsinkin, kun on kauneusalalla töissä, niin se on vähän sellainen "pakko". Ei tosin mikään harmillinen pakko ollenkaan, koska ehkä olisin valinnut alani toisin, jos meikkaaminen ja laittautuminen olis pakkopullaa..? :-)

      Poista